torstai, 10. helmikuu 2011

Se on siinä (viikko 6)

Kylpyhuone on alkanut täyttyä tavanomaisista tavaroista. Pyykkikori on palannut, kylpytakit ja tyttären kemiallinen varasto, mukaan lukien ripisien lämpökiharrin. Pyykin kuivauksellekin on löytynyt erilaisia ratkaisuja, naruviritelmiä, telineitä ja lakanapyykin rahtaamista alakerran kuivaushuoneeseen.
Wc:n allaskaappiin on pakattu wc-paperit, vessaharja on väriin sopivasti musta. Viimeisin villitys on lehtiteline, vaikka kaikki täällä asuvat kieltävätkin lukevansa vessassa. Jostain syystä lavuaarin reunalla vaan on aina vähintään yksi Me Naiset. Vaikka ei sitä kukaan lue.
Saunasta puuttuu edelleenkin kattoritilä joka on peittänyt kattolamppua. Tiettävästi sitä varten on otettu mitat neljän eri miehen voimin, ja kertaalleen sellainen on tuotukin, mutta se oli liian pieni. Odottelemme seuraavaa.
Sähkömiehen lasku tuli nyt kun remontin alkamisesta on kolme kuukautta ja päättymisestäkin kuukausi. Ei satuttu huomaamaan, vaikka 18 rivin tarjouksessa selvästi sanotaan 'Lvis-työt ja tarv. eivät sisälly hintaan'.

Edellisessä jutussa pohdin mitä opittiin. Nyt voi listata mikä jäi kaihertamaan mieltä.

  • eniten mieltäni kalvaa edelleen se että 'teidän kylpyhuone remontti alkaa sitten maanataina' ei antanut meille osakkeen omistajina minkäänlaista aikaa tai mahdollisuutta etsiä urakoitsijaa, pyytää useampaa tarjousta tai kilpailuttaa. Oli pakko pyytää arvio ja tarjous taloyhtiön käyttämältä urakoitsijalta ja oli pakko hyväksyä se mahdollisimman nopeasti että työt pääsivät alkuun sen jälkeen kun taloyhtiön urakoitsija oli pistänyt pelut pieneksi ja saunan ja kylppärin palasiksi.
  • toiseksi eniten jäi ärsyttämään se ettei missään vaiheessa ollut täysin selvää mitä ollaan tekemässä ja mikä on kenenkin vastuulla. Kun remontti alkoi osakkeen omistajana minun piti tehdä työtilaus, mutta kun en tiennyt mitä pitää tilata se oli varsin lyhyt: 'tilaan kylpyhuoneen vesieristeen peruskorjauksen viitaten kosteusraporttiin'. Seuraavaksi sitten pitikin täyttää lomake tarkemmin, eli sillä tavalla kuin tekn. isännöitsijä halusi. Jäi vähän sellainen 'rouva ostaa nyt vaan nää karvanopat kun ne on kuitenkin ostettava' tunne. Tästä epämääräisyydestä johtuen en vieläkään teidä mitä tämä tuli meille maksamaan. Laskujahan saattaa tipahdella paitsi sähkömieheltä niin huoltoyhtiön palveluista
  • kolmanneksi pidän 'tiedottamista' ala-arvoisena. Kukaan ei kertonut rapun asukkaille että nyt kulkaa hakataan ja kolkutetaan kaksi kuukautta kun meillä on remontti. En ilmoittanut minä meidän kaakelointi remontista, eikä ilmoittanut taloyhtiö omasta vesi-eriste remontistaan. Eikä sekään ilahduttanut että ainoastaan urakkaporukan mies suostui/osasi käyttää sähköpostia. Kaikki muut vaan jupisivat joko nenästä nokkaan tai puhelimessa.
  • Ja lopulta: jos olisin tiennyt kuinka harmaahiuksiseksi ja silmäpussilliseksi paljastun remontin päätyttyä, olisin jättänyt asennuttamatta ne halogeenit kattoon ja valinnut peilikaapin jossa on antiikkipeili. Ilmeisessti kyllä olen ollut harmaa jo 4-5 vuotta, mutta 70-luvulta peräisin olevan peilisysteeemin muutaman kymmenen watin kynttilälampun valossa  sitä ei huomannu.

Tämä loppuu nyt tähän, mutta jatkan kuvakirja-blogilla

maanantai, 17. tammikuu 2011

Mitä tästä sitten opitaan (viikko 3)

Lähtökohtaisesti ei opita mitään. Osakkeen omistajalle taloyhtiön masinoima remontti on aika ainutkertainen jos jätetään julkisivut ja viemärit pois. Isännöitsijät olivat ne sitten teknisiä tai taiteellisia tekevät näitä työkseen.


Remontin motto on aika selvä: Osakas maksaa. Ja on aina ensin väärässä ja velvollinen todistamaan ja puolustamaan. Iltalehti julkaisi otsikolla ’Kuka maksaa’ listat siitä kenen vastuulla mikäkin on. Pieni esimerkki: Ikkunan sisälasi ja sisäpuitteet kuuluvat osakkaalle, ulkolasi ja ulkopuitteet yhtiölle. Ammeet ja altaat osakkaalle, vesihana, vesilukko, viemäri, vesilukko ja putket taloyhtiölle. Meillä pesukoneen poistoputken asentaminen maksoi 185€, ’kun se on tasonnosto, näissä asunnoissa pesukoneen poistoletku on tarkoitus pistää sen pois viedyn ammeen reunalle. Niin että  johonkinhan se poistovesi pitää johtaa.’

Toinen slogan on ’tämä on nyt selvästi tasonkorotus, ja taloyhtiö tekee remontin ainoastaan alkuperäiselle tasolle’. Näin ollen tasonkorotusta on uusi lamppu kylpyhuoneen kattoon ja katkaisin tai peilikaappi sähköpistokkeella. Osakkaana minulle jäi vähän epäselväksi mikä ja miten se määritellään se ’alkuperäinen taso’. Onko se 1970-luvun alussa rakennetun talon muovimatto, kylppärin muovitapetit, kylpyamme, yksi pistorasia kylppärissä (wc:ssä ei yhtään) ja lasihyllyllinen peili. Moisia tarvikkeita on nykyään aika mahdoton löytää, mutta eipä näistä keskusteltukaan. Se otetaan mitä saadaan, ja ollaan kiitollisia.
 

Me opittiin ainakin muutama asia:
* pitää olla yksi täysipäinen ihminen kotosalla aamu seiskasta iltapäivä neljään. Mitään käsitystä remontista ei muuten saa, kaikki viestintä tapahtuu suusanallisesti paikan päällä. Tai puhelimessa.
* pitää tehdä päätökset nopeasti, muuten työt eivät etene kun tekijät pyrähtävät kuin varpusparvi muihin kohteisiin.
* aikataulusta ei kannata murehtia, se tulee mikä tulee, eikä sille pieni ihminen mitään voi.

 

perjantai, 7. tammikuu 2011

Kyllä se siivous jää Rouvalle (viikko 1)

Nyt on ihan partiolaisten oikeasti remontti loppumassa. Kaksi kuukautta meni siitä mieltä nostattaneesta keskiviikko aamusta jolloin reipas tekninen isännöitsijä soitti että 'teillä sitten alkaa se remontti maanataina'. Vielä on tämän mainitun isännöitsijän loppukatselmus tulossa ja varmaan isännöinstitoimiston lasku jota varmaan on suolattu noilla lukuisilla tarkastuskäynneillä.

Uudenvuoden jälkeen pidettiin vielä yksi loma päivä jolloin ei näkynyt sähkäriä, putkaria, laattamiestä tai sitä 'höpönassua'. Vähän äksynä kirjoitin sähköpostin:
"Hei,
mites tämä urakka päättyy?  Meilllä kun ei ollut välipäivinä juurikaan ketään kotona, niin ei ole välittynyt noiden töiden loppuun saattaminen. Tosin ei ole poikiakaan näkynyt kolmena viimesimpänä työpäivänä.  
Mahtavatko teidän pojat tulla tällä viikolla? Se tekn. isännöitsijä haluaisi ainakin alkuperäisen ajatuksen mukaan pitää loppukatselmuksen tammikuun toisella viikolla.

Vissiin tuo meidän eläkeläismies muutamasta asiasta puhelimessa pauhasikin.
- saunanlauteet piti tehdä vanhan mallin mukaan kuten tarjouksessa sanottiin: ne oli saranoitu kuten 1000:ssa muutta alueen saunassa niin että pääsi siivoamaan lattian ja pesemään ikkunan.
Nyt lauteet ovat kiinteät, joten koskaan ei enää ikkunaa tarvitse pestä. Tai sitten tarvitaan käyttöopastusta. Me ei saunottu, kun arvellaan että saunominen tulkitaan työn vastaanottamiseksi siinä tilassa missä se on.
- suihkussa tulee melkein yhtäpaljon vettä suihkuletkun kiinnityskohdasta kuin suihkustakin. Jos on taitava ja kääntelee sitä letkua varovasti, se ei suihkuta reisille.
- pattereiden (joita pitäisi saunassa ja kylpyhuoneessa) asennus on tekemättä, eikä sitä saunassa asenna notkea erkkikään kun on noi kiinteät lauteet.
- pesukoneen poistoputki odottelee asentamista, suihkukaapin alaosa on tästä syystä irrallaan kylppärissä ja pesukone aloittelee keittiössä kolmatta kuukauttaan.
"
No heti seuraavana aamununa tuli sähköposti klo 6:23, että 'pojat tulee tänään' ja pojathan tulikin heti kahdeksalta. Ensimmäiseksi saatiin tietää että putkimies on kovasti ylösotettu, eli voi olla ettei tule ihan heti. Toiseksi saatiin käyttöopastusta saunan ikkunan pesemiseksi: "jos ottaa noista ikkunan saranoista saranatapin pois, pääseehän sinne." Tässä vaiheessa eläkeläismies kysyi kolmannen kerran että pidättekös te minua idioottina. Eivät vastannet mutta purkivat lauteet ja veivät pajalle korjattavaksi. Päivän punnertamisen jälkeen laueet tulivat keskiviikkona takaisin paikoilleen, nyt on saranaa ja klossia että pysyy ylhäälläkin.
 
Meillä oli parvekkeella remonttiromua kuten vanha kiuas ja lavuaarit, ne varmaan meni huoltoyhtiön varastoon jos vaikka joku asunto pitää peruskorjata niin että alkuperäinen eli vuoden 1973 taso säilyy.
Olohuoneen lattialla vinotti neljä kasaa kaakelia (mm ne kolme laatikkoa jotka laattamies laski puuttuvan mun pinta-alalaskelmista, kun todellisuudessa puuttui yksi laatikko eli 1 neliö kaakelia. Eikä sekään ollut laskuvirhe vaan ajatuskatkos: mulla ei käynyt mielessä että oven yläpuoli (70cm*80cm) pitää laatottaa myös) .
Ja betonipöly verhosi sekä pysty-, vaaka- että vinot pinnat. Nuo ensimmäiset eli poisviennit 'meidän pojat' hoiti, vähän muristen. Ja harjalla laappivat sahanpurut ja isommat irronneet poranterät mutta esim. laatoituksen pyyhkäisy jää Rouvalle, kun 'me vaan myllytetään nää'.
 
Että tässä sitä ollaan puhtaan kaulan kanssa, astiat kaapissa ja vitriinissä ovat betonipölyssä. Pitää pestä koneellinen kerrallaan, Seinät tuntuvat tahmeilta betonipölyn seurauksena. Pitää huiskia ja hussuttaa jänön käpälällä tai teeren pyrstösulilla. Lamppujen, kaappien, taulujen ja ovien päälliset ovat harmaan tahmeita. Hinkaamista siis tiedossa. Kirjakaappia en uskalla edes ajatella.

Pitäisköhän lähteä vaikka pariksi kuukaudeksi kielikurssille tai hiljentymään jonnekin. Jos tämä itsestään siivoutuisi.

perjantai, 31. joulukuu 2010

Vuosi vaihtuu mutta sinnillä ei saunota (viikko52)

Otettiin vähän etäisyyttä betonipölyyn vaihtamalla se hiekkapölyyn aatonaattona, käytiin viikon keikalla Eilatissa. Jostain syystä hotellin kylppäri oli laatoitettu kutakuinkin samalla laatalla kuin meidän keskeneräinen kylpyhuone. Ei annettu sen häiritä, annettiin auringon paistaa ja pihvin maistua. Punaisenmeren rannalla piti miettiä sitäkin mitä jossain psalmissa sanotaan eli ’Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on perintöosani’. Akabanlahden ympärillä on tosi kuivaa ja hiekkaista, jokunen tupsukka vihreää ei kovin viljavalta näytä. Kaikki mitä viljellään tai vihertää on keinokasteltu. Vastaavasti meressä on pinnan alla väriä ja muotoa rajatta.

Mutta pääasiaan eli remonttiin. Laattamiehen ja muiden poikien toiveikkuus välipäivinä valmistumisesta on osittain toteutunut. Wc:n käyttökielto päättyi aatonaattona, kun vessanpöntön liimaus kuivui tarpeeksi. Tyttären paras joululahja eli onni käyttää omaa vessaa, toteutui lopulta ihan nappiin. Pari viikkoa vessankäyttö vaatikin pientä aikataulusuunnittelua yksityisten ja yleisten saunavuorojen ja uintiaikojen suhteen.

Joulun välipäivinä purku&kokooja miehet saivat tehtyä wc:hen katon ja asennettua peilikaapin, allaskaappi tulikin jo ennen lähtöämme. Yllättäen mitat olivat ihan kohdallaan, allaskaapin ovi mahtuu aukeamaan ja seinän koristenauha on näkyvissä. Tyttären kertoman mukaan purku&kokooja miesten kiroilu kaappien asennuksessa oli laaja-alaista ja värikästä. Pikkuisen vessan valaistuksen olin ajatellut hoituvan peilikaapin valoilla, mutta osoittautui että ruotsalaisen alennustuotteen valo on kahden mattalasin takana ja enemmänkin luonnehdittavissa himmeäksi. Pitää siis jatkossa hankkia lisää valoa.

Kylpyhuoneessa on suihkukaappi saatu käyttökuntoon, mutta kaapin hankinnan syy eli pesukoneen poistoveden johtaminen lattiakaivoon on alkutekijöissään. Pesukone on siis edelleen keittiössä ruokapöydän viidennellä paikalla. Omaa lautasta sille ei ole katettu mutta ehkä pitäisi, jos se sen jälkeen lakkaisi blokaamasta tehokkaasti koko keittiön liikenteen. Rättipatteri on ilman säätömahdollisuutta ja kylpyhuoneen lämmityspatteri puuttuu, valot ovat katossa ja katkaisijat paikoillaan. Jopa tyttären mielestä kylppäristä tuli hieno, hienompi kuin olisi uskonutkaan. Eikä se laattojen porrastus nyt niin kamala ole, tottuu kun ei katso sillä silmällä.

Saunassa sitten olikin mielensä pahoittajalle kohdetta. Katossa oleva lamppu oli vaihdettu pyöreään kupuun joka kurkistelee iloisesti kolostaan, alkuperäinen oli häveliäästi ritilän takana luoden hämyisää valoa. Lämmitystä ei ole asennettu, joten kylmä tunkee nurkista pidemmälle kuin koskaan ennen. Patterin asentajalle tulee hikiset paikat koska patterin ulostulot ovat asennettujen lauteiden alla sen verran takakätisessä paikassa että jonkin asteisesti selkärangaton pitää asentajan olla. Mutta se pahin mielenmutristaja on lauteet. Aiemmin lauteet olivat sellaista kerrostaloissa hyväksi havaittua mallia joka nousee saranoilla pois tieltä jos vaikka tahtoo siivota vähän tarkemmin nurkkia tai pestä ikkunan joka avautuu sisäänpäin. Korjaus&purku miehet lupasivat asentaa samanlaiset lauteet kuin ne mitkä sieltä purettiin, mutta kun miesmuisti on kovasti lyhyt, meillä on nyt kiinteät seinään ja lattiaan pultatut lauteet. Ne varmaan kestävät isommankin kuormituksen mutta eivät ole sellaiset kuin meillä oli aikaisemmin. Meillä on saunassa sellainen 130*170 ikkuna ja sen rinnalla tuuletusikkuna, nykyasennuksella pestään vain sitä tuuletusikkunaa.

Ei sitten alettu ladella kiuaskiviä saunaan, johon tulee sanomista. Purku&kokooja porukan kanssa lauteista ja taloyhtiön kanssa siitä kuka maksaa lattian.

maanantai, 20. joulukuu 2010

Hankikantoa (viikko 51)

Käytiin sunnuntaina nauttimassa Pörssissä joulubuffetti ja vaikka koetettiin olla varovaisia, meni loppuilta vatsan vieressä viruen. Maanantaiaamun herätys sitten olikin taas tätä tuttua karua sorttia, puhelin soi vähän jälkeen seitsemän ja iltapäivällä tulevaksi ilmoitetut kalusteet tulevatkin ihan pian, koska auto on ’jo tässä lähellä’. Aiemmista kokemuksista viisastuneena eläkeläismies tivasi että varmastiko kannetaan sisälle ne tarpeet, lunta kun on tulla tupsuttanut jokunen kymmenen senttiä yön aikana ja hanget korkeat nietokset voivat olla haastaviakin. Näyttää olevan niin että kun meille tulee tavaraa niin meille tulee myös lunta tupaan.

Kun kuorma sitten peruutteli pihaan, ensimmäisenä haasteena oli meille osoitettu paketti laminaatteja. Tokihan olisi aika pistää olohuoneen ja eteisen lattia paremmaksi, mutta kun ei ole suunniteltu tai sen paremmin tilattukaan niin ei sitten otettu. Seuraavat haasteet sitten olivatkin enemmän sijoituksellisia koska asunto alkaa olla täynnä keskeneräisiä kaakelipinoja, työkoneita, laastisoikkoja ja muuta tarviketta. Keskellä olohuonetta oli sentään vielä muutama neliö tilaa, mihin kaapit kaikkine osineen saatiin pinottua. Asunto muuttui lopullisesti agility-radaksi: vasemmalle, oikealle, pieni hyppy, väistö ja taas eteenpäin.

Purku & rakennus porukan miehet raaputtivat, hioivat, hakkasivat ja hinkkasivat kylppäriä, saunaa ja wc:tä miehissä ja välillä yksinkin. Jossain vaiheessa yksi miehistä esitti toiveikkaan arvauksen että ’pojat oli vähän sitä mieltä, että välipäivinä valmistuisi’. Sehän tässä sitten nähdään. Tällä hetkellä suurin toive niin joulupukille kuin mahdollisille profeetoille on saada vessanpönttö paikoilleen ja käyttöön. Mehän ollaan reissussa torstaista lähtien mutta tytär kaipaa paikkaa parempaa.

Todistus siitä että aika on spiraali joka samaan aikaan toistaa itseään ja etenee, saatiin kun toinen purku & rakennus miehistä tuli ruokatunnilta ja ihmetteli, mitä nää kalsarit täällä tekee. Meillähän oli silloin 24 vuotta sitten kun keittiö purettiin ja rakennettiin uudelleen pieni hämmennyksen hetki, kun tuuletusräppänän luota seinän välistä löytyi muutamat miesten hyvonit eli välihousut. Oli vissiin tukittu raitisilma venttiiliä ja torjuttu kylmää. Nyt oli vähän vähemmän pysyvää, remonttimiehen konttaillessa pitkin saunaa ja kylppäriä oli tullut kuuma ja sehän helpottaa jos ottaa pitkät välihousut pois.