Viikon aloitus oli lähestulkoon toisinto edellisen viikon aloituksesta. Vähän jälkeen seitsemän alkaa ovesta tupsahdella miehiä haalareissa ja taskut täynnä mittoja, puukkoja ja puntareita. Tällä kertaa niitä tuli kahdeksan kappaletta. Ja kaikki saapastelivat pulisemaan kylpyhuoneeseen (191*242cm), jossa jo ennestään oli kaikenlaista paljua, purkkia, imuria ja ilmanvaihdinta. Siinä oli vaihteeksi taas muutamia katselmoija ja seuraavien vaiheiden arvioijia sekä yhden reippaan pojan opettaja, joka oli tullut tarkastamaan oppipojan harjoittelua. Tekninen isännöitsijäkin oli taas ottamassa muutaman lisä digikuvan päiväkohtaisiin hakemistoihinsa.
Onneksi pystyin taas pakenemaan työpaikalle, tällä kertaa ilman puhelinta mikä tietysti helpotti päivää kummasti. Minulla oli maanantaina iltameno, johon osallistuin eräänlaisessa prosessin omistajan roolissa ja niinpä saavuin yön pimeydessä kotiin muutaman punaviinin, konjakin ja oluen terästämässä mielentilassa. Rapisteltuani hipihiljaa kynnysmatolle saakka eteiskäytävän kauimmaiseen päähään ruumiillistui mustanpuhuva hahmo, joka viittoili kohden kylpyhuonetta synkällä äänellä ilmoittaen että sutta ja sekuntaa tulee, rouva voi itse tarkastaa. Ehkä siinä tuli jokunen muukin maininta ja arvio remontin tilasta ja valintojen oikeellisuudesta, mutta niitä nyt en muista.
Tämän yöllisen draaman aiheuttajaksi osoittautui kylpyhuoneen kaakelointi. Aamusella oli noin rennosti kädellä osoitettu miten tummaa laattaa ladotaan keittiön ja saunan puolelle ja pitkälle seinälle ’tohon asti’. Oli minulla siitä piirroskin mutta eihän siitä miehinen mies mitään selvää saanut, vähän niin kuin arvelin. Laattamies oli sitten ladellut sen tumman kaakelin ja aloittivat ensimmäisellä valkoisella ladonnalla, ja saanut saman tien hengenahdistuskohtauksen kun saumaan tuli korkoa. Suomeksi se tarkoittaa sitä että tumma laatta (40*25cm) on 1,5 mm kapeampaa kuin valkoinen laatta (40*25). Kymmenennellä rivillä saumojen ero on sitten jo lähes kaksi senttiä kun alimmainen ja ylimmäinen rivi on joka tapauksessa vajaalla laatalla. Siihen sitten loppui laatoitus jotta voisimme tiistai aamuun seitsemään mennessä pähkäillä miten ongelma ratkaistaan.
Mahdollisuuksia olisi ollut purkaa vähän ja pistää pystyboordi (mistähän olisi löytynyt joku sopiva, ja kuka sitä olisi käynyt etsimään kun laattamies seisoo kauhakourassa odottamassa jatkoa), pistää päälle joku päälle liimattava boordi tai antaa vaan olla. Päätettiin että antaa olla, siitäkin huolimatta että minua 27 vuotta harmittanut ryijyyn tekemäni kahden solmun virhe. Tämä ei missään tapauksessa harmita niin kauaa, koska se putkiremontti, jota on väläytelty, tulee 5-15 vuoden sisällä ja kaikki menee silloin uusiksi. Vanhan laattamiehen sielua kirpaisi moinen päätös, mutta työ eteni taas.