muovimatto

Se on siinä (viikko 6)

2011-02-10T21:46:01+02:00

Kylpyhuone on alkanut täyttyä tavanomaisista tavaroista. Pyykkikori on palannut, kylpytakit ja tyttären kemiallinen varasto, mukaan lukien ripisien lämpökiharrin. Pyykin kuivauksellekin on löytynyt erilaisia ratkaisuja, naruviritelmiä, telineitä ja lakanapyykin rahtaamista alakerran kuivaushuoneeseen.
Wc:n allaskaappiin on pakattu wc-paperit, vessaharja on väriin sopivasti musta. Viimeisin villitys on lehtiteline, vaikka kaikki täällä asuvat kieltävätkin lukevansa vessassa. Jostain syystä lavuaarin reunalla vaan on aina vähintään yksi Me Naiset. Vaikka ei sitä kukaan lue.
Saunasta puuttuu edelleenkin kattoritilä joka on peittänyt kattolamppua. Tiettävästi sitä varten on otettu mitat neljän eri miehen voimin, ja kertaalleen sellainen on tuotukin, mutta se oli liian pieni. Odottelemme seuraavaa.
Sähkömiehen lasku tuli nyt kun remontin alkamisesta on kolme kuukautta ja päättymisestäkin kuukausi. Ei satuttu huomaamaan, vaikka 18 rivin tarjouksessa selvästi sanotaan 'Lvis-työt ja tarv. eivät sisälly hintaan'.

Edellisessä jutussa pohdin mitä opittiin. Nyt voi listata mikä jäi kaihertamaan mieltä.

eniten mieltäni kalvaa edelleen se että 'teidän kylpyhuone remontti alkaa sitten maanataina' ei antanut meille osakkeen omistajina minkäänlaista aikaa tai mahdollisuutta etsiä urakoitsijaa, pyytää useampaa tarjousta tai kilpailuttaa. Oli pakko pyytää arvio ja tarjous taloyhtiön käyttämältä urakoitsijalta ja oli pakko hyväksyä se mahdollisimman nopeasti että työt pääsivät alkuun sen jälkeen kun taloyhtiön urakoitsija oli pistänyt pelut pieneksi ja saunan ja kylppärin palasiksi.
toiseksi eniten jäi ärsyttämään se ettei missään vaiheessa ollut täysin selvää mitä ollaan tekemässä ja mikä on kenenkin vastuulla. Kun remontti alkoi osakkeen omistajana minun piti tehdä työtilaus, mutta kun en tiennyt mitä pitää tilata se oli varsin lyhyt: 'tilaan kylpyhuoneen vesieristeen peruskorjauksen viitaten kosteusraporttiin'. Seuraavaksi sitten pitikin täyttää lomake tarkemmin, eli sillä tavalla kuin tekn. isännöitsijä halusi. Jäi vähän sellainen 'rouva ostaa nyt vaan nää karvanopat kun ne on kuitenkin ostettava' tunne. Tästä epämääräisyydestä johtuen en vieläkään teidä mitä tämä tuli meille maksamaan. Laskujahan saattaa tipahdella paitsi sähkömieheltä niin huoltoyhtiön palveluista
kolmanneksi pidän 'tiedottamista' ala-arvoisena. Kukaan ei kertonut rapun asukkaille että nyt kulkaa hakataan ja kolkutetaan kaksi kuukautta kun meillä on remontti. En ilmoittanut minä meidän kaakelointi remontista, eikä ilmoittanut taloyhtiö omasta vesi-eriste remontistaan. Eikä sekään ilahduttanut että ainoastaan urakkaporukan mies suostui/osasi käyttää sähköpostia. Kaikki muut vaan jupisivat joko nenästä nokkaan tai puhelimessa.
Ja lopulta: jos olisin tiennyt kuinka harmaahiuksiseksi ja silmäpussilliseksi paljastun remontin päätyttyä, olisin jättänyt asennuttamatta ne halogeenit kattoon ja valinnut peilikaapin jossa on antiikkipeili. Ilmeisessti kyllä olen ollut harmaa jo 4-5 vuotta, mutta 70-luvulta peräisin olevan peilisysteeemin muutaman kymmenen watin kynttilälampun valossa sitä ei huomannu.

Tämä loppuu nyt tähän, mutta jatkan kuvakirja-blogilla

Mitä tästä sitten opitaan (viikko 3)

2011-01-17T21:09:01+02:00

Lähtökohtaisesti ei opita mitään. Osakkeen omistajalle taloyhtiön masinoima remontti on aika ainutkertainen jos jätetään julkisivut ja viemärit pois. Isännöitsijät olivat ne sitten teknisiä tai taiteellisia tekevät näitä työkseen.

Remontin motto on aika selvä: Osakas maksaa. Ja on aina ensin väärässä ja velvollinen todistamaan ja puolustamaan. Iltalehti julkaisi otsikolla ’Kuka maksaa’ listat siitä kenen vastuulla mikäkin on. Pieni esimerkki: Ikkunan sisälasi ja sisäpuitteet kuuluvat osakkaalle, ulkolasi ja ulkopuitteet yhtiölle. Ammeet ja altaat osakkaalle, vesihana, vesilukko, viemäri, vesilukko ja putket taloyhtiölle. Meillä pesukoneen poistoputken asentaminen maksoi 185€, ’kun se on tasonnosto, näissä asunnoissa pesukoneen poistoletku on tarkoitus pistää sen pois viedyn ammeen reunalle. Niin että johonkinhan se poistovesi pitää johtaa.’

Toinen slogan on ’tämä on nyt selvästi tasonkorotus, ja taloyhtiö tekee remontin ainoastaan alkuperäiselle tasolle’. Näin ollen tasonkorotusta on uusi lamppu kylpyhuoneen kattoon ja katkaisin tai peilikaappi sähköpistokkeella. Osakkaana minulle jäi vähän epäselväksi mikä ja miten se määritellään se ’alkuperäinen taso’. Onko se 1970-luvun alussa rakennetun talon muovimatto, kylppärin muovitapetit, kylpyamme, yksi pistorasia kylppärissä (wc:ssä ei yhtään) ja lasihyllyllinen peili. Moisia tarvikkeita on nykyään aika mahdoton löytää, mutta eipä näistä keskusteltukaan. Se otetaan mitä saadaan, ja ollaan kiitollisia.

Me opittiin ainakin muutama asia:
* pitää olla yksi täysipäinen ihminen kotosalla aamu seiskasta iltapäivä neljään. Mitään käsitystä remontista ei muuten saa, kaikki viestintä tapahtuu suusanallisesti paikan päällä. Tai puhelimessa.
* pitää tehdä päätökset nopeasti, muuten työt eivät etene kun tekijät pyrähtävät kuin varpusparvi muihin kohteisiin.
* aikataulusta ei kannata murehtia, se tulee mikä tulee, eikä sille pieni ihminen mitään voi.

Kyllä se siivous jää Rouvalle (viikko 1)

2011-01-07T13:26:01+02:00

Nyt on ihan partiolaisten oikeasti remontti loppumassa. Kaksi kuukautta meni siitä mieltä nostattaneesta keskiviikko aamusta jolloin reipas tekninen isännöitsijä soitti että 'teillä sitten alkaa se remontti maanataina'. Vielä on tämän mainitun isännöitsijän loppukatselmus tulossa ja varmaan isännöinstitoimiston lasku jota varmaan on suolattu noilla lukuisilla tarkastuskäynneillä.

Uudenvuoden jälkeen pidettiin vielä yksi loma päivä jolloin ei näkynyt sähkäriä, putkaria, laattamiestä tai sitä 'höpönassua'. Vähän äksynä kirjoitin sähköpostin:
"Hei,
mites tämä urakka päättyy? Meilllä kun ei ollut välipäivinä juurikaan ketään kotona, niin ei ole välittynyt noiden töiden loppuun saattaminen. Tosin ei ole poikiakaan näkynyt kolmena viimesimpänä työpäivänä.
Mahtavatko teidän pojat tulla tällä viikolla? Se tekn. isännöitsijä haluaisi ainakin alkuperäisen ajatuksen mukaan pitää loppukatselmuksen tammikuun toisella viikolla.

Vissiin tuo meidän eläkeläismies muutamasta asiasta puhelimessa pauhasikin.

- saunanlauteet piti tehdä vanhan mallin mukaan kuten tarjouksessa sanottiin: ne oli saranoitu kuten 1000:ssa muutta alueen saunassa niin että pääsi siivoamaan lattian ja pesemään ikkunan.
Nyt lauteet ovat kiinteät, joten koskaan ei enää ikkunaa tarvitse pestä. Tai sitten tarvitaan käyttöopastusta. Me ei saunottu, kun arvellaan että saunominen tulkitaan työn vastaanottamiseksi siinä tilassa missä se on.

- suihkussa tulee melkein yhtäpaljon vettä suihkuletkun kiinnityskohdasta kuin suihkustakin. Jos on taitava ja kääntelee sitä letkua varovasti, se ei suihkuta reisille.

- pattereiden (joita pitäisi saunassa ja kylpyhuoneessa) asennus on tekemättä, eikä sitä saunassa asenna notkea erkkikään kun on noi kiinteät lauteet.

- pesukoneen poistoputki odottelee asentamista, suihkukaapin alaosa on tästä syystä irrallaan kylppärissä ja pesukone aloittelee keittiössä kolmatta kuukauttaan.

No heti seuraavana aamununa tuli sähköposti klo 6:23, että 'pojat tulee tänään' ja pojathan tulikin heti kahdeksalta. Ensimmäiseksi saatiin tietää että putkimies on kovasti ylösotettu, eli voi olla ettei tule ihan heti. Toiseksi saatiin käyttöopastusta saunan ikkunan pesemiseksi: "jos ottaa noista ikkunan saranoista saranatapin pois, pääseehän sinne." Tässä vaiheessa eläkeläismies kysyi kolmannen kerran että pidättekös te minua idioottina. Eivät vastannet mutta purkivat lauteet ja veivät pajalle korjattavaksi. Päivän punnertamisen jälkeen laueet tulivat keskiviikkona takaisin paikoilleen, nyt on saranaa ja klossia että pysyy ylhäälläkin.

Meillä oli parvekkeella remonttiromua kuten vanha kiuas ja lavuaarit, ne varmaan meni huoltoyhtiön varastoon jos vaikka joku asunto pitää peruskorjata niin että alkuperäinen eli vuoden 1973 taso säilyy.
Olohuoneen lattialla vinotti neljä kasaa kaakelia (mm ne kolme laatikkoa jotka laattamies laski puuttuvan mun pinta-alalaskelmista, kun todellisuudessa puuttui yksi laatikko eli 1 neliö kaakelia. Eikä sekään ollut laskuvirhe vaan ajatuskatkos: mulla ei käynyt mielessä että oven yläpuoli (70cm*80cm) pitää laatottaa myös) .
Ja betonipöly verhosi sekä pysty-, vaaka- että vinot pinnat. Nuo ensimmäiset eli poisviennit 'meidän pojat' hoiti, vähän muristen. Ja harjalla laappivat sahanpurut ja isommat irronneet poranterät mutta esim. laatoituksen pyyhkäisy jää Rouvalle, kun 'me vaan myllytetään nää'.

Että tässä sitä ollaan puhtaan kaulan kanssa, astiat kaapissa ja vitriinissä ovat betonipölyssä. Pitää pestä koneellinen kerrallaan, Seinät tuntuvat tahmeilta betonipölyn seurauksena. Pitää huiskia ja hussuttaa jänön käpälällä tai teeren pyrstösulilla. Lamppujen, kaappien, taulujen ja ovien päälliset ovat harmaan tahmeita. Hinkaamista siis tiedossa. Kirjakaappia en uskalla edes ajatella.

Pitäisköhän lähteä vaikka pariksi kuukaudeksi kielikurssille tai hiljentymään jonnekin. Jos tämä itsestään siivoutuisi.

Vuosi vaihtuu mutta sinnillä ei saunota (viikko52)

2010-12-31T20:52:01+02:00

Otettiin vähän etäisyyttä betonipölyyn vaihtamalla se hiekkapölyyn aatonaattona, käytiin viikon keikalla Eilatissa. Jostain syystä hotellin kylppäri oli laatoitettu kutakuinkin samalla laatalla kuin meidän keskeneräinen kylpyhuone. Ei annettu sen häiritä, annettiin auringon paistaa ja pihvin maistua. Punaisenmeren rannalla piti miettiä sitäkin mitä jossain psalmissa sanotaan eli ’Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on perintöosani’. Akabanlahden ympärillä on tosi kuivaa ja hiekkaista, jokunen tupsukka vihreää ei kovin viljavalta näytä. Kaikki mitä viljellään tai vihertää on keinokasteltu. Vastaavasti meressä on pinnan alla väriä ja muotoa rajatta.

Mutta pääasiaan eli remonttiin. Laattamiehen ja muiden poikien toiveikkuus välipäivinä valmistumisesta on osittain toteutunut. Wc:n käyttökielto päättyi aatonaattona, kun vessanpöntön liimaus kuivui tarpeeksi. Tyttären paras joululahja eli onni käyttää omaa vessaa, toteutui lopulta ihan nappiin. Pari viikkoa vessankäyttö vaatikin pientä aikataulusuunnittelua yksityisten ja yleisten saunavuorojen ja uintiaikojen suhteen.

Joulun välipäivinä purku&kokooja miehet saivat tehtyä wc:hen katon ja asennettua peilikaapin, allaskaappi tulikin jo ennen lähtöämme. Yllättäen mitat olivat ihan kohdallaan, allaskaapin ovi mahtuu aukeamaan ja seinän koristenauha on näkyvissä. Tyttären kertoman mukaan purku&kokooja miesten kiroilu kaappien asennuksessa oli laaja-alaista ja värikästä. Pikkuisen vessan valaistuksen olin ajatellut hoituvan peilikaapin valoilla, mutta osoittautui että ruotsalaisen alennustuotteen valo on kahden mattalasin takana ja enemmänkin luonnehdittavissa himmeäksi. Pitää siis jatkossa hankkia lisää valoa.

Kylpyhuoneessa on suihkukaappi saatu käyttökuntoon, mutta kaapin hankinnan syy eli pesukoneen poistoveden johtaminen lattiakaivoon on alkutekijöissään. Pesukone on siis edelleen keittiössä ruokapöydän viidennellä paikalla. Omaa lautasta sille ei ole katettu mutta ehkä pitäisi, jos se sen jälkeen lakkaisi blokaamasta tehokkaasti koko keittiön liikenteen. Rättipatteri on ilman säätömahdollisuutta ja kylpyhuoneen lämmityspatteri puuttuu, valot ovat katossa ja katkaisijat paikoillaan. Jopa tyttären mielestä kylppäristä tuli hieno, hienompi kuin olisi uskonutkaan. Eikä se laattojen porrastus nyt niin kamala ole, tottuu kun ei katso sillä silmällä.

Saunassa sitten olikin mielensä pahoittajalle kohdetta. Katossa oleva lamppu oli vaihdettu pyöreään kupuun joka kurkistelee iloisesti kolostaan, alkuperäinen oli häveliäästi ritilän takana luoden hämyisää valoa. Lämmitystä ei ole asennettu, joten kylmä tunkee nurkista pidemmälle kuin koskaan ennen. Patterin asentajalle tulee hikiset paikat koska patterin ulostulot ovat asennettujen lauteiden alla sen verran takakätisessä paikassa että jonkin asteisesti selkärangaton pitää asentajan olla. Mutta se pahin mielenmutristaja on lauteet. Aiemmin lauteet olivat sellaista kerrostaloissa hyväksi havaittua mallia joka nousee saranoilla pois tieltä jos vaikka tahtoo siivota vähän tarkemmin nurkkia tai pestä ikkunan joka avautuu sisäänpäin. Korjaus&purku miehet lupasivat asentaa samanlaiset lauteet kuin ne mitkä sieltä purettiin, mutta kun miesmuisti on kovasti lyhyt, meillä on nyt kiinteät seinään ja lattiaan pultatut lauteet. Ne varmaan kestävät isommankin kuormituksen mutta eivät ole sellaiset kuin meillä oli aikaisemmin. Meillä on saunassa sellainen 130*170 ikkuna ja sen rinnalla tuuletusikkuna, nykyasennuksella pestään vain sitä tuuletusikkunaa.

Ei sitten alettu ladella kiuaskiviä saunaan, johon tulee sanomista. Purku&kokooja porukan kanssa lauteista ja taloyhtiön kanssa siitä kuka maksaa lattian.

Hankikantoa (viikko 51)

2010-12-20T15:43:01+02:00

Käytiin sunnuntaina nauttimassa Pörssissä joulubuffetti ja vaikka koetettiin olla varovaisia, meni loppuilta vatsan vieressä viruen. Maanantaiaamun herätys sitten olikin taas tätä tuttua karua sorttia, puhelin soi vähän jälkeen seitsemän ja iltapäivällä tulevaksi ilmoitetut kalusteet tulevatkin ihan pian, koska auto on ’jo tässä lähellä’. Aiemmista kokemuksista viisastuneena eläkeläismies tivasi että varmastiko kannetaan sisälle ne tarpeet, lunta kun on tulla tupsuttanut jokunen kymmenen senttiä yön aikana ja hanget korkeat nietokset voivat olla haastaviakin. Näyttää olevan niin että kun meille tulee tavaraa niin meille tulee myös lunta tupaan.

Kun kuorma sitten peruutteli pihaan, ensimmäisenä haasteena oli meille osoitettu paketti laminaatteja. Tokihan olisi aika pistää olohuoneen ja eteisen lattia paremmaksi, mutta kun ei ole suunniteltu tai sen paremmin tilattukaan niin ei sitten otettu. Seuraavat haasteet sitten olivatkin enemmän sijoituksellisia koska asunto alkaa olla täynnä keskeneräisiä kaakelipinoja, työkoneita, laastisoikkoja ja muuta tarviketta. Keskellä olohuonetta oli sentään vielä muutama neliö tilaa, mihin kaapit kaikkine osineen saatiin pinottua. Asunto muuttui lopullisesti agility-radaksi: vasemmalle, oikealle, pieni hyppy, väistö ja taas eteenpäin.

Purku & rakennus porukan miehet raaputtivat, hioivat, hakkasivat ja hinkkasivat kylppäriä, saunaa ja wc:tä miehissä ja välillä yksinkin. Jossain vaiheessa yksi miehistä esitti toiveikkaan arvauksen että ’pojat oli vähän sitä mieltä, että välipäivinä valmistuisi’. Sehän tässä sitten nähdään. Tällä hetkellä suurin toive niin joulupukille kuin mahdollisille profeetoille on saada vessanpönttö paikoilleen ja käyttöön. Mehän ollaan reissussa torstaista lähtien mutta tytär kaipaa paikkaa parempaa.

Todistus siitä että aika on spiraali joka samaan aikaan toistaa itseään ja etenee, saatiin kun toinen purku & rakennus miehistä tuli ruokatunnilta ja ihmetteli, mitä nää kalsarit täällä tekee. Meillähän oli silloin 24 vuotta sitten kun keittiö purettiin ja rakennettiin uudelleen pieni hämmennyksen hetki, kun tuuletusräppänän luota seinän välistä löytyi muutamat miesten hyvonit eli välihousut. Oli vissiin tukittu raitisilma venttiiliä ja torjuttu kylmää. Nyt oli vähän vähemmän pysyvää, remonttimiehen konttaillessa pitkin saunaa ja kylppäriä oli tullut kuuma ja sehän helpottaa jos ottaa pitkät välihousut pois.

Väärin ostettu (viikko 50)

2010-12-20T10:26:01+02:00

Seuraava ongelma tosin odotteli jo aivan nurkan takana. Olin lähettänyt laattakauppaan mitat mitattuna lattianrajasta ja tilan korkeuden ja pyytänyt toimittaman niiden perusteella sopivan määrän. Jokin tässä menettelyssä klikkasi sillä kylpyhuoneen seinäpinta-alaa ei olisi saanut näillä määrillä peitetyksi, eikä sen puoleen wc:n laattamääräkään olisi riittänyt. Eläkeläismies lähti siis laattakauppaan aamuhämärissä, ensin näiden 1,5mm laidaltaan heittäneiden laattojen lisähankintaan. Laattakaupan mies oli sitä meiltä että ihan pelkkää ammattitaidottomuutta, ettei laatoittaja osaa pistää leveämpää saumaa kapeammalle laatalle. Laattamiehelle kun tämä kerrottiin, kaveri lähti ymmärrettävistä syistä toiselle työmaalle pariksi päiväksi. Kylpyhuoneen mattavalkoisen maahanmuuttajataustaiset varastomiehet yrittivät muuttaa kiiltäväksi, yhden laatikon osalta ja wc:n harmaan laatan vihreäksi. Ensimmäisen ongelman eläkeläismies huomasi ajoissa, mutta vihertävät laatat ehtivät kotiin asti. Pienen mutta kiivaan sananvaihdon jälkeen laattakaupan mies tuli vaihtamaan vihertävät laatat haluttuihin. Laattamies kakkonen raahasi herran kylppäriin katsomaan saumojen porrastusta ja saatiin uusi laattakaupan arvio: ’Ei siinä mitään saumauksella voi tehdä. Kun asiakas ostaa halpaa, niin se saa halpaa, toi tumma on alennusmyynnissä, kun se on poistuva laattaa’. Eli siis suomeksi väärin ostettu ja tyhmä asiakas. Tämmöisen nörtti-rouvan olisi pitänyt osata alennuslaattojen kohdalla kysyä onko kauppiaan käteen pistämä laattaa varmasti samankokoinen sen toisen käteen pistetyn ja yhteen mallatun laatan kanssa. Tosin se niitä laattoja ehdottanut myyjä olikin yksi tuulispää, parimetrinen kaveri joka ilmeisesti oli isompikin johtaja (n 2m). Toiset eli wc:n laatat myynyt kaveri kyllä huomautti että saumojen pitää osua kodalleen ja ehdotti laattaparin jossa ne sopivat. Niistä laatoista laattamies muisti mainita pariinkin kertaan että nämä kun ovat lattialaattoja, mutta tulee ihan kivan näköistä.
Samassa kohakassa päätettiin laskea kylppärin kattoa vähän toistakymmentä senttiä, jotta saadaan ilmastointi putken pätkä piiloon ja valotkin paikoilleen. Ja paneeli vetäistään vielä kuultoharmaalla. Suunta on ihan jees, lopultakin naama sopii kylppärin väritykseen.

Sutta ja sekuntaa (viikko 50)

2010-12-20T09:31:01+02:00

Viikon aloitus oli lähestulkoon toisinto edellisen viikon aloituksesta. Vähän jälkeen seitsemän alkaa ovesta tupsahdella miehiä haalareissa ja taskut täynnä mittoja, puukkoja ja puntareita. Tällä kertaa niitä tuli kahdeksan kappaletta. Ja kaikki saapastelivat pulisemaan kylpyhuoneeseen (191*242cm), jossa jo ennestään oli kaikenlaista paljua, purkkia, imuria ja ilmanvaihdinta. Siinä oli vaihteeksi taas muutamia katselmoija ja seuraavien vaiheiden arvioijia sekä yhden reippaan pojan opettaja, joka oli tullut tarkastamaan oppipojan harjoittelua. Tekninen isännöitsijäkin oli taas ottamassa muutaman lisä digikuvan päiväkohtaisiin hakemistoihinsa.
Onneksi pystyin taas pakenemaan työpaikalle, tällä kertaa ilman puhelinta mikä tietysti helpotti päivää kummasti. Minulla oli maanantaina iltameno, johon osallistuin eräänlaisessa prosessin omistajan roolissa ja niinpä saavuin yön pimeydessä kotiin muutaman punaviinin, konjakin ja oluen terästämässä mielentilassa. Rapisteltuani hipihiljaa kynnysmatolle saakka eteiskäytävän kauimmaiseen päähään ruumiillistui mustanpuhuva hahmo, joka viittoili kohden kylpyhuonetta synkällä äänellä ilmoittaen että sutta ja sekuntaa tulee, rouva voi itse tarkastaa. Ehkä siinä tuli jokunen muukin maininta ja arvio remontin tilasta ja valintojen oikeellisuudesta, mutta niitä nyt en muista.
Tämän yöllisen draaman aiheuttajaksi osoittautui kylpyhuoneen kaakelointi. Aamusella oli noin rennosti kädellä osoitettu miten tummaa laattaa ladotaan keittiön ja saunan puolelle ja pitkälle seinälle ’tohon asti’. Oli minulla siitä piirroskin mutta eihän siitä miehinen mies mitään selvää saanut, vähän niin kuin arvelin. Laattamies oli sitten ladellut sen tumman kaakelin ja aloittivat ensimmäisellä valkoisella ladonnalla, ja saanut saman tien hengenahdistuskohtauksen kun saumaan tuli korkoa. Suomeksi se tarkoittaa sitä että tumma laatta (40*25cm) on 1,5 mm kapeampaa kuin valkoinen laatta (40*25). Kymmenennellä rivillä saumojen ero on sitten jo lähes kaksi senttiä kun alimmainen ja ylimmäinen rivi on joka tapauksessa vajaalla laatalla. Siihen sitten loppui laatoitus jotta voisimme tiistai aamuun seitsemään mennessä pähkäillä miten ongelma ratkaistaan.
Mahdollisuuksia olisi ollut purkaa vähän ja pistää pystyboordi (mistähän olisi löytynyt joku sopiva, ja kuka sitä olisi käynyt etsimään kun laattamies seisoo kauhakourassa odottamassa jatkoa), pistää päälle joku päälle liimattava boordi tai antaa vaan olla. Päätettiin että antaa olla, siitäkin huolimatta että minua 27 vuotta harmittanut ryijyyn tekemäni kahden solmun virhe. Tämä ei missään tapauksessa harmita niin kauaa, koska se putkiremontti, jota on väläytelty, tulee 5-15 vuoden sisällä ja kaikki menee silloin uusiksi. Vanhan laattamiehen sielua kirpaisi moinen päätös, mutta työ eteni taas.

Työmiehet on Berliinissä (viikko 49)

2010-12-18T16:53:01+02:00

Itsenäisyyspäivää edeltävänä lauantaina naapurin rouva lupasi meille saunavuoronsa, kun olivat maalla. Kaksikymmentä neljä vuotta on asuttu, eikä koskaan aikaisemmin ole talon saunassa saunottu. Alakerran uima-allasta kyllä käytettiin kakaroiden uittamiseen sunnuntai aamuisin silloin kun ne oli ihan pieniä. Sauna oli ihan paikallaan, vaikka onhan tuota alakerran suihkua aamukalsakassa onkin varsin piristävää käyttää.
Marraskuun alkupuolella, ihan heti tämän remontin alkamisen jälkeen sovittiin pojan kanssa että lähdetään lounaalle, kun pekkaspäiviä on. Mentiin Berliiniin, syötiin bratwurstia, hapankaalia ja nautittiin parin pikkupanimon pilsneriä. Isommasti ei remuttu, mutta olin pois tapahtumien keskipisteestä kolme päivää.
Purkaa&rakentaa -pojat ilmoittivat edellisellä viikolla että laatoitusta varten pitäisi olla tavaraa 'kun se alkaa keskiviikkona'. No, ei alkanut laatoitus, oli kesken vaikka mitä ja vielä enemmänkin.
Laattaputiikki ilmoitti tuovansa lavallisen keskiviikkona 9-10 välillä, joten eläkeläismies kiirehti lentokenttäkeikalta ajoissa paikalle. Lumipyräkkää seuratessa kuluikin sitten puolenpäivää. Iltapäivällä laatat ilmaantuivat pihalle ja siihen ne olisivat jääneetkin, jollei vastaanottaja olisi ollut paitsi äksy niin ikävä ihminen. Toimittajan mielestä laattojen kuljetus oli sovittu ja maksettu pihalle eli lavallinen laattaa oli aikomus kipata tuohon etupihalle muutaman kymmenen sentin lumihankeen odottelemaan aurausta. Jollain kiroilulla laatat kuitenkin siirtyivät olohuoneen nurkkaan. Sen verran suuttuneita pojat olivat etteivät ottaneet mallina olleita koristelaattoja mukaansa, mikä osoittautuikin pienimuotoiseksi onnenpotkuksi.
Pistin Berliinistä tekstarin kysyäkseni miten laatta-toimitus sujuu, ja sain vastaukseksi että 'työmiehet on Berliinissä'. Se nyt oli vähän liiottelua: mahdollinen kantoapu pojan muodossa oli kyllä suolasohjossa harppomassa, minä nyt niitä laattapaketteja en olisi kantanut missään tapauksessa.

Saunan panelointi mennä napsahti näppärästi, kuusipaneelit tulivat määrämittaisina levyinä ja reipas poika ampua pamautti naulaimella levyt paikoilleen. Ja kyllä nyt on vaalea ja raikkaan oloinen, entinen paneeli oli pystysuuntaan ja nyt sitten vaakaan, mahtaako sauna nyt tuntua isommalta. Kaikkihan me tiedetään että vaakaraidoitus ja vaaleat värit saavat näyttämään leveämmältä.

Vanhaa tavaraa ja posliinia (viikko 48)

2010-12-04T14:34:01+02:00

'Remontointi onnistuu huolellisella suunnittelulla ja kirjallisella sopimuksella' otsikoi kuluttajavirasto syksyllä 2010. Ei taida olla siis juurikaan mahdollisuuksia onnistumiseen tässä projektissa. Tässähän on kaksi projektia päällekkäin: taloyhtiön kosteuskorjaus ja osakkaan omat toivomukset. Molempia projekteja tekee sama urakoitsija.

Meillä ei vieläkään ole yksilöityä selvitystä siitä mikä tässä remontissa on taloyhtiön remonttia ja mikä on meidän omaa. Puheiden perusteella se vaihtelee, ilmeisesti sen mukaan miten hinta nousee. Kalliimmat tehtävät lankeavat osakkeen omistajalle 'koska tämä on selvästi tasonnostoa'. Toisin sanoen taloyhtiölle kuuluu saattaa kylppäri sille tasolle, jolla se oli vuonna 1973. Osakkeenomistajlle kuuluu maksaa aivan kaikki mikä menee tuon vuoden 1973 tason yläpuolelle.

Meille on kerrottu isännöitsijän ja taloyhtiän hallituksen puolelta että putkiremontti tulee 5-15 vuoden kuluttua, joten mitään kovin korkealle ei tuolta 70-luvun tasolta viitsi pyrkiä, kun mahdollinen purkaminen on edessä. Kohtuullisen laaja aikaväli selittyy vastaajien mieltymyksistä. Isännöitsijä sanoo 5 vuotta, hallituksen puheenjohtaja 10 vuotta ja hallituksen vaikuttajajäsen 15 vuotta. Pientä säästäväisyyttä tässä on sitten harjoitettu.

Laattojen kohtalosta taisin jo kirjoittaa, mutta hinnasta voi nyt todeta että urakoitsijan 'keskihintaiset laatat' tarjoukseen nähden saimme posliinit 40% alennuksella. Kaakelia tarvitaan sellainen 30 neliötä.
WC:n peilikaappi löytyi K-raudan 'lopetettu erä' kokoonpanojen joukosta, hinta 833 euroa, mutta elennettuna 399 €. Ja taas rapsahti prosentteja laariin.
Kylpyhuoneen suihkukaapin suunnitelmat menivät putkimiehen ryöpytyksen jälkeen täysin uusiksi, jopa mitat muuttuivat 90*90*192 mitoista 80*90*200 mitoiksi, tuli allas ja muutenkin ihan erinäköinen kuin oli ajateltu. Hintakin oli listalla jotain 1200 €. Kun tyydytään vanhaan tavaraan eli esittelykaappiin hinta putoaa seitsemään sataan. Ei tästä kuitenkaan ns hyvä heilu, se on ihan varmaa. On nimittäin kaikki ostettu viime aikoina kahdesti tai kolmasti, eli jouduttu palauttamaan tai vaihtamaan.

Sitten ei enää voikaan säästää, purku&rakennus urakoijan tarjouksen loppusumma on aika tavalla tasaluku kun laattojen hinta hyvitetään. Sitten tulee tietysti ties mitä tuntityönä.
Tämän hetken käsitys minulla on että taloyhtiö tuo tuo wc-pöntön nykyisen tilalle, ehkä niillä on varastossa joku alkuperäinen. Joten enempää posliinia ei tarvitse hankkia.

Roilotus ei käy (viikko 48)

2010-12-03T16:20:01+02:00

Tiistaiaamun palaveri oli vähän kuumottava. Huoltopuolen toimistossa ei ovea avannut miekkonen ollut koskaan kuullutkaan isännöitsijän nimeä, mutta onneksi hän itse kavalsi olemassa olonsa. Käytiin vähän tätä projektia läpi, näin kolmen viikon puuhastelun jälkeen.

Siinä sitten todettiin että sähkötyöt kuuluvatkin osakkaalle, kun se on sellaista tason parannusta että peilikaapissa on pistorasia. Alkuperäisessä tasossa on vain peili, lasihylly ja valkoinen kuuppa. Sitä vähän ihmettelen että miten se kiuas oli vaihdossa sen purkajafirman tarjouksessa, ja jotain valoja kattoon, eikös siinä tarvita sähköliikettä ja sähkökatselmointia. Taitaa tulla huoltoyhtiöltä isännöitsijän katselmointi laskua tonnin verran, kun katselmointeja on ollut jo neljä kappaletta.

Ja putkimies tulla pöllähti paikalle ja sanoi ettei niin tyhmää ihmistä olekaan että sellaisen suihkuseinan hankkii jossa ovet menee sisään ja ulospäin. Ja hulluuden ylemmääräisyys on se ettei ole allasta suihkuseinien alla. Osakkaat kun luopuu ammeista niin siitä tulee kaikenlaista vaivaa, eikä pesukoneiden postoletkujakaan saa minnekään kun niiden pitäisi olla ammeen reunalla. Niin ne on suunniteltu. Ja sitten kun on se allas niin pitää nostaa niitä hanoja. Ja kun ne lämpöjohdot on ihan älyttömässä paikassa niin ei siitä patterista ole mitään taikaa.

Putkimiehen jälkeen sitten toinen mies, olisikohan se ollut vaikka lämpömies totesi että siihen voisi laittaa 'vörmoxmorksin' ja isänöitsijä nyökkäili. Ikinä en moista sanaa ollut kuullut joten se katosi niin etten voi edes googlata millä osakkeenomistajaa nyt yritetään vedättää.

Saunan purku vaikutti olevan ihan meidän keksintöä, eli lasku tulee varmaan meille. Mitään sanottavaa siihen tuskin on koska 10.11. pyysin kirjallista selitystä mitä ollaan tekemässä ja kenen toimesta mutta sain vastaukseksi ettei sähköposteihin vastata kun siihen menee kaikki aika.

Pesukoneesta, suihkukaapista, peilikaapista, käsienpesualtaasta, rättipatterista ja kylpyhuoneen lämmittämisestä syntyikin välittömästi massiivinen ongelma. Vaihtoehtoja hahmoteltiin kynällä ja mittailemalla kylpyhuonetta. Vesijohtoja voisi kuulemma vetää katonkautta lattiakaivolle tai jotain muuta eksoottista. Lattiaa ei voi roilottaa kun ei sitä tiedä mitä siellä on ja ne putket voi mennä ihan mistä vaan.

Noi lyhyesti tuntui siltä että samassa veneessä tässä ollaan, en tiedä minä mitä remontissa aiotaan tehdä, mutta eivät tiedä remontin teettäjätkään. Ja varmemmaksi vakuudeksi ne kuvat joita yhdessä katseltiin ongelman ratkaisemiseksi, eivät olleet meidän kylppäristä vaan jostain toisesta joka oli kuvattu samana päivänä. Kansiojako kun oli sellainen että samana päivänä otetut kuvat ovat samassa kansiossa (digikamera ne sillä tavalla pistää), eivät siis remonttikohtaisissa kansioissa. Hoh hoijaa.