Marraskuun toisella viikolla siis piti olla täysi rähinä päällä heti ensi hetkistä, ja täyden hiljaisuuden jälkeen kirjoitin maanantai-iltana sähköpostin jossa utelin urakoitsijoiden nimiä ja aikatauluja koska halusin tietää mitä olin tilannut ja millä aikataululla. Maanantai-iltana teatterista tultuamme tyhjentelimme wc:n, saunan ja kylpyhuoneen purnukoista ja puteleista ihan siltä varalta että se remontti alkaa maanantaina. Olihan tunteja vuorokaudessa vielä ainakin kaksi jäljellä.

Tiistai-aamuna soi taas kännykkä ja sain tiedokseni että tulppaajat tulevat, kunhan soittavat ensin. Meillä on onneksi sellainen elämäntilanne, ettei kukaan joudu ryntäilemään töistä päivystämään miesten menemistä ja tulemista.
Kylpyhuoneesta 'tulpattiin' vesijohdot, vietiin amme, lavuaari, rättipatteri ja piikattiin auki lattiakaivo. Saunan lattiakaivo piikattiin myös auki ja saunasta poistettiin patteri. Poistetun ammeen takaa paljastuivat kaikki 'vääränlaisen asumisen' jäljet eli wc:n vastaisen seinän kunto. Muovimatto, joka jatkuu kylpyhuoneesta wc:n puolelle, näytti olevan irrallaan ja mustunut betoni jatkui näkymättömiin kuivatilan puolelle.

Huvittavana, tai ainakin vielä hymyilyttävänä, piirteenä oli, että ’tulppaajien’ työmääräys on asuntoon jossa ’teidän pojalla on vesivahinko’. Kyseisen asunnon osoite on muutaman korttelin päässä lännen suunnalla, eikä poikakaan siinä osoitteessa ole meidän. Ihan täysin en ymmärtänyt miten työmääräys voi olla toiseen osoitteeseen ja työmiehet osasivat kuitenkin tulla meille.

Keskiviikkona aamusella soitettiin varttia vaille kahdeksan että ’me nyt tullaan purkamaan’. Pienen nikottelun jälkeen sain toivottua että josko nyt tulisitte vaikka kymmeneltä, saadaan työhön lähtijät alta pois. Ensimmäiset työmiehet vetelivät koneita kylppäriin ja teippasivat oviaukkoja, ettei ihan kaikki pöly leviä. Saunan lauteet ja ovet sekä muukin ylimääräinen kalustus sai sijansa parvekkeelta ja pyykkikone keittiöstä.

Ja pojat purkamaan, poraamista ja jyrsimistä ja roskan pois viemistä ja puhelin keskusteluja joiden perusteella voi päätellä että töitä on paljon ’monta on kylppäriä levällään’. Purkaminen jatkui perjantaina aamulla, ja meillä oli jotenkin sellainen väärä käsitys että joku tulee arvioimaan kuivatustarvetta ja työn määrää. Purkumiehet olivat lähteneet kun tulin kotiin puoli kolmelta, eikä se kohtelias nuorimies enää vastannut puhelimeen. Naapurin rouvan havaintojen mukaan pöly oli tehnyt purkumiehistä puuterinvalkeita, ja se on helppo uskoa koska samainen tomu oli laskeutunut wc:n tasopinnoille ja muuallekin.  Sen me näimme itsekin että ainakaan kuivatus ei alkanut perjantaina, mutta muuta ei sitten meille riisutun kylppärin seinistä selvinnyt.

Kävimme suihkussa noudattaen saatua saunavuorolistaa. Siinäkin oli pieni naurattava piirre joka paljastui perjantaina kun ensimmäisen kerran olisi pitänyt päästä suihkuun illalla. Meillä oleva saunavuoro lista ei ole tämän talon saunavuoroista. Olisihan se pitänyt ymmärtää kun ei listalla ollut yhtään tuttua nimeä, eikä se ollut kovin pitkäkään. Se on varmaan jostain talosta tästä katsoen pohjoiseen, ja ilmeisesti sellaisesta jossa on yhtä paljon rappuja mutta vähemmän kerroksia kuin ei saunavuoron haluajia ole kovinkaan montaa.
Lauantaina muistin että minulla vuodelta 2009 oman talon saunavuorot, sain ne poikkeuksellisesti silloin kun paikallinen nuoriso keksi pitää allasbileitä meidän talon saunassa suhteellisen hintavin seurauksin. Vähän katseltiin perään silloin. Nyt siitä oli sen verran hyötyä, ettei tullut riuhtaistua pukuhuoneen ovea ihan väärällä hetkellä.